Tämä ilma tekee taas tepposiaan. Mieli ei ole niin sähäkkä ja aurinkoinen, mitä se on ollut.
Olen ollut tänään omissa ajatuksissa niin ajatuksissa, että menin väärään bussiin ja matkustin ihan eripaikkaan mihin piti.
Päätin sitten käydä Malmilla kahvilla Baguettessa. Käyn siellä aika usein syömässä tai kahvilla.
Olen kiinnittänyt huomiota siihen että siellä käy vanhempia herra ihmisiä, jotka kokoontuvat aina samaan pitkään pöytään ja istuvat siellä tuntitolkulla.
Tänään vasta aloin miettimään kuinka mukavaa se on. Jatkuvasti tuli uusia tuttuja heidän pöytäänsä ja osa taas lähti kauppaan tai muille asioille.
He olivat kaikki niin hyväntuulisia ja jutustelu oli kovin luontevaa. Hauskinta oli se kun he tapasivat niin heillä oli oma tervehdys, nyrkkien "lyöminen" yhteen. Todellisia jengiläisiä :D
Olisihan se ihanaa sitten kun on eläkkeellä että voisi tapailla kavereita, ystäviä ja tuttuja kahvilassa päivittäin.
Naisia siinä pöydän ääressä ei ole koskaan, se on ihan miesten juttu. Vaimot on varmaan onnellisia kun mies lähtee sieltä kotoa pois ja saa sitä omaa aikaa. Ellei naiset sitten istu jossain toisessa kahvilassa. Miehet varmaan nauttii kun ei ole naiset siinä vieressä kälättämässä.
Marokossa tämmöinen tapa oli hyvin yleistä. Miehet istu kahviloissa ja naiset oli kotona tekemässä ruokaa tai muuta kodintöitä, mutta Suomessa en ole tähän törmännyt muualla kuin tuolla Malmin Baguettessa, hauska tapa :D
Toinen asia jota olen tänään miettinyt on TYÖ. Jostain syystä työ on jatkuvasti mielessäni. Olen ollut pitkään (2 viikkoa) kotona ja mulla on ikävä työpaikkani lapsia ja työkavereita. Minulle on sattunut maailman parhaat työkaverit !!
Taidankin piipahtaa tällä viikolla työpaikalla...
"Uskon, että ystävät ovat kuin hiljaisia enkeleitä,
jotka nostavat meidät jaloillemme silloin
kun siipemme unohtavat miten lennetään."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti