KEVÄT TEKEE TEPPOSIAAN...

Olen viikon sisällä kokenut monenlaisia tunteita. Kevät ei ole minulle helpointa aikaa vaikka rakastankin sitä eniten vuodenajoista.
Olen todella puuhakas keväisin ja ideoita syttyy jatkuvasti päähän, mutta sillä on myös varjopuolensa. Kaikella tohottamisella yritän peitellä ikävän tunnetta, joka aina silloin tällöin näyttäytyy.
Olen eronnut kaksi vuotta sitten aika rumalla tavalla ja jättänyt koko asian sen paremmin käsittelemättä. Nyt minulle on tullut voimakkaita ikävän tunteita ja halu palata takaisin yhteen, vaikka tiedän ettei se suhde voi onnistua...vai voiko.... ???
Mä olen eron jälkeen pyrkinyt saamaan elämääni kuntoon ja eheyttänyt myös itseäni ihmisenä ja äitinä.
Kaksi vuotta olen ollut ilman minkäänlaista suhdetta ja nyt vasta tuntuu, että saattaisin olla valmis suhteeseen.
Silti nautin suunnattomasti tästä vapaudesta, kun olen poikani ja kissojen kanssa. Oikeastaan silloin kaipaan ihmistä lähelle, kun elämässä sattuu jotain ihan pieniäkin ihania asioita. Olisi ihana jakaa ne hetket jonkun kanssa.

Onneksi paras ystäväni Anu tuli luokseni lauantaina ja sain hiukka purkaa fiiliksiäni hänelle. Tein meille piirakkaa ja salattia ja Anu toi viiniä...

Laitoin Anusta ja minusta kuvan,toivottavasti se passaa Anulle :)
Tosi kiva ilta oli ja lähettiin meidän paikalliseen laulaa karaokea, korkealta ja kovaaaa :D





Sunnuntai aamu....nyt se eilinen hurvittelu taas kostautui, kamala olo.
Harvoin juon ja aina kun juon niin olen todella kipeä seuraavan päivän. En voinut sängystä nousta koko päivänä paitsi vessaan oksentamaan... :(
Teinkin lupauksen etten juo tämän vuoden puolella, hauskaa voi pitää ilman viinaakin (tosin karaokea en selvinpäin laula)

Nukuin lauantaipäivän pois...ihanaa se on nyt mennyttä ja tänään on jo hyvä olo, ainakin fyysisesti...tai ainakin paljon parempi kuin eilen.
Ajattelin lähteä paikkaan jossa saan ajatukseni järjestykseen ja rauhallisen olon, elikkä metsään.
Todellakin kaipasin sitä. Halusin mennä sinne miettimään tätä ikävää, jota poden.

Upea ilma ja linnut lauloivat. Ajatukset lähtivät liikkeelle mukavalla positiivisella tavalla. Kävelin ja kävelin kunnes jälleen kerran eksyin. Ei ole ensimmäinen kerta kuin eksyn, mutta ei se haittaa :)
Löysin ihastuttavan kahvilan ! Se on Suomen Ladun ylläpitämä kahvila, joka on rakennettu 1914 luvulla. Onneksi oli lompakko mukana ja kävin syömässä juuri leivotun korvapuustin ja join limpparin.
Otin muutaman kuvan. Olisin halunnut enemmänkin sitä kuvata, mutta siellä oli muitakin ihmisiä, niin otin silleen varovasti ettei ketään näy kuvissa.

Siellä kahvilassa haaveet saivat taas siivet ja lähdin ajatuksiini.... kuinka tämä kahvila olisi minun ja minkälaisen ihanan puodinkin tähän saisi. Ihanat hirsiseinät jättäisin ja sisustaisin muuten oikein romanttiseksi.
Kerroin ajatuksesta myös kahvilan pitäjälle ja hän sanoi " Älä luovu unelmastasi" Jo toinen kerta kun tuntematon ihminen sanoo minulle noin.
Lähdin niiiiin hyvällä mielellä pois sieltä kahvilasta. Oli ihana kävellä ihan tuntemattomassa paikassa ja hikoilla lauantain punaviini huuruja pois.
Olo oli kuin uudesti syntynyt.

Tein muutaman päätöksen tämän reissun aikana

1. Unohda menneisyys ja keskity tulevaisuuteen.
2. Kunnioita ja luota itseäsi.
3. Älä unohda unelmoida.
4. Muista positiiviset ajatukset.

Tässä tämä lyhykäisyydessään. Ihmisten pitäisi antaa kaikenlaisille tunteille tilaa, eikä pelästyä jos välillä ahdistaa tai ikävä iskee. Se kuuluu elämään ja niitä tunteita on vaan opittava käsittelemään.
Tiedän, että tulen aina ikävöimään tätä lapseni isää ja niitä hyviä hetkiämme, mutta silti on jatkettava elämää ja annettava mahdollisuus myös muille ihanille ihmisille joita tulen elämäni aikana kohtaamaan.
Herättikö tämän päivän kirjoitus sinussa jotain ajatuksia ? Olisi kiva jos jättäisit kommentin jos herätti :)