Saanko pikkasen avautua ??
Eli perjantaina lähdin töistä aikaisemmin kun olo oli todella ahdistava ja kurkkua särki.
Otin hyvin droppia, mutta siitä ei ollut mitään apua.
Iltaa mennessä nousi kuume, kurkku turposi, korvia särki, imusolmukkeet turposivat...eli olin aika hyvässä kunnossa. Yö menikin tosi ahdistavasti ja kuume tuskissani.
Lauantaina en enään pystynyt puhumaan kovan kivun takia. Kirjoitin kaiken tarvittavan vihkoon ja näytin pojalle. En olisi voinut kuvitellakkaan laittavani ruokaa joten vietimme pizza lauantaita (pizzaa en pystynyt tietenkään syömään)
Lauantai päivä menikin siis seuraamalla Big Brotheria sängyssä (onneksi on se 24/7)
Sunnuntai...ja olo edelleen kamala. Turvotus on onneksi helpottanut ,mutta puhuminen edelleen tuskasta..sattuuu!!!
Olen miettinyt monesti että mihin minä tarvitsisin miestä niin nyt mä sen tiedän.
Tarvitsisin miestä silloin kun olen kipeä. Kaipaisin jonkun huolehtivan minusta ja olevan lähellä.
Poikani soitti mummille (äidilleni) ja kertoi että äiti ei voi soittaa kun kurkku on niin kipeä niin voitteko kuvitella....puolen tunnin päästä soi ovikello ja Äitini tuli tuomaan ruokaa ja käärmesalvaa. Siinä sivussa hän tietysti tiskasi (kuten aina meillä)
Tulin todella onnelliseksi siitä että elämässäni on ihminen jolle olen niin tärkeä ja että se ihminen on ÄITINI.
Tämä on ihana kuva äidistäni ja pojastani. Siinä mummi opettaa lapsenlapselleen miten ammutaan ritsalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti